veehoo Tarkoitus on levittää ajatuksiani muiden luettavaksi ja tiedostettavaksi.

Mahdottomia ehdotuksia

Aivan tarkasti, mikään esitys, joka tehdään, ei ole esitettäväksi mahdoton, mutta toteutettavaksi kyllä. Hallituksen tiedonannon eduskuntakäsittelyssä tänään (19.7) kuultiin pari sellaista. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä esitti kansanäänestystä velkamaiden tukemisesta ja Soini eurosta eroamisen selvitystä ja määritti Perussuomalaisten tavoittelevan nykyistä löysempää talousliittoa, jossa kukin maa vastaisi omasta taloudestaan.

Soini tietää hyvin, ettei hallitus lähde yhdessä opposition kanssa selvittämään Suomen eurosta eromisen hyötyjä ja haittoja. Pääministeri Katainen totesi, että hallitus on sitoutunut vahvasti euroon. Eroselvitykset eivät siihen tilanteeseen sovi. Tärkeintä on nyt keskittyä siihen, miten Suomi parhaiten auttaa Eurooppaa ja Espanjaa erikseen kriisin hallintaan saannissa.

Suomi ei tue Espanjaa eikä muitakaan velkamaita hyvän hyvyyttään, vaan ihan itsekkäistä syistä, jotta Euroopan talous saataisiin kasvu-uralle. Talouden romahtaminen, mikä olisi todennäköistä, jos Espanja ajettaisiin selvitystilaan, maksaisi Suomelle ja koko Euroopalle paljon enemmän kuin kriisin rajaaminen.

Perussuomalaisilla on täysi vapaus tehdä omia selvityksiään niin paljon kuin viitseliäisyyttä riittää. Se on kokonaan toinen juttu, miten luotettavina niitä pidettäisiin. Voi olla, että valtiovarainministerö myös tekee virkamiestyönä omia selvityksiään, mutta niistä ei ole tässä tilanteessa aihetta huudella julkisuuteen. Euro ei ole vaarassa ainakaan pariin vuoteen, joten tässä ennätetään valmistutua, jos tosi tarve tulee.

EU:n muuttaminen löysemmäksi talousliitoksi on sekin mahdotonta tilanteessa, jossa tarvetta on lujittaa liittoa ja yhtenäistää jäsenmaiden pankkijärjestelmät. EU:n heikentäminen saa olla Perussuomalaisten tavoite, mutta hallitus ei siihen ruutia tuhlaa, kun tavoitteena on vahvempi ja yhtenäisempi sekä taloudellisesti toimivampi yhteisö.

Sipilän esitys kansanäänestyksestä on varsinainen limbo. Neuvoa antava kansanäänestys sopii hyvin selkeään tilanteeseen, jossa kansalaisilla on aikaa perehtyä vaihtehtoihin. Silloinkin kysymyksen asettelu ratkaisee äänestystuloksen. Se joka pääsee äänestysasetelman muotoilemaan, on varsinainen vallan käyttäjä.

Tietysti voidaan perustella, että asetelma, tuetaanko Euroopan velkamaita vai ei, on asiana yksinkertainen ja siten soveltuu kansanäänestyksellä ratkaistavaksi. Se kuitenkaan ei riitä. Äänestäjillä pitäisi olla todellista tietoa kummankin vaihtoehdon seurauksista. Sellaista tietoa ei nykytilanteessa edes ole olemassa eli kansalaiset eivät tosiasiassa tietäisi, mistä he oikeasti äänestävät.

Toiseksi kansanäänestys on erittäin hidas ja kallis hallintomenetelmä. Kaikkine valmisteluineen tarvitaan vähintään pari kuukautta, jos riittääkään, että äänestystilanne saadaan teknisesti toimivaksi. Pitää valita äänestyksen toimihenkilöt, painaa äänestysliput, varata paikat. Vaihtoehtojen esittelylle pitää myös varata riittävästi aikaa.

Olisi jokseenkin kornia, että kansalaiset, jotka valitsevat edustajansa säätämään lakeja ja hallitsemään maata, voisivat muka kansanäänestyksillä paremmin valvoa eduskunnan ja halituksen toimia. Edustuksellisen demokratian hienous on siinä, että kansanedustajat ja kulloinekin hallitus on vastuussa teoistaan. Tuomio tulee vaaleissa, minkä viime vaalit selvästi osoittivat.

On sitten asia erikseen, jos vaalien suurvoittajasta ei ole muuhun kuin kaiken kieltämiseen. Sillä keinolla pääsee huutelemaan puskista, miten asioita olisi pitänyt hoitaa. Siten pääsee myös helpointen esittämään, miten pitäisi toimia. Sillä ei ole mitään väliä, voiko esitystä toteuttaa. Olennaista on luetella epäkohtia ja vaatia niihin ratkaisuja. Siihen se jääkin. Miten todella pitäisi toimia, se on jäänyt Suomen nykyoppositiolta säännön mukaisesti sanomatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Juha Kuittinen

Sipilän ehdotus kansanäänestyksestä ei ole limbo sillä ennen eduskuntavaaleja aika moni hallituksessa istuva poliitikko oli selkeästi pelastuspaketteja vastaan- vaan mikä on tilanne nyt?. Mielestäni istuvalla hallituksella ei ole kansan mandaattia enää takanaan ja jos on niin miksipä sitä ei voisi kansanäänestyksellä vahvistaa?

Vesa Väyrynen

Sinä se osaat Viljo kirjoittaa. Kuin armeijan kenttäkahvi, porot ja vesi pataan ja keitetään puolituntia. Sitä kun heittää motillisen, niin juuri ja juuri ehtii juosten hyyskään.

Samuli Helminen

"Toiseksi kansanäänestys on erittäin hidas ja kallis hallintomenetelmä. Kaikkine valmisteluineen tarvitaan vähintään pari kuukautta, jos riittääkään, että äänestystilanne saadaan teknisesti toimivaksi. Pitää valita äänestyksen toimihenkilöt, painaa äänestysliput, varata paikat. Vaihtoehtojen esittelylle pitää myös varata riittävästi aikaa."

Mitä sitten, kun se on kuitenkin mahdollista, niin miksi sitä ei voisi toteuttaa? Onhan siinä pelko olemassa että hallituksen linja ei voitakaan.

"Olisi jokseenkin kornia, että kansalaiset, jotka valitsevat edustajansa säätämään lakeja ja hallitsemään maata, voisivat muka kansanäänestyksillä paremmin valvoa eduskunnan ja halituksen toimia. Edustuksellisen demokratian hienous on siinä, että kansanedustajat ja kulloinekin hallitus on vastuussa teoistaan."

Mitään hienoa että tässä hallintomallissa ole sen suhteen että edustajat, eikä varsinkaan hallitus ole missään vastuussa teoistaan.
Varsinkaan kun saa mokata ja puuhailla mitä vaan ilman vastuuta, esimerkkejä on monia sekä kansanedustajista että ministereistä.

Ja ehdottomasti pitäisi olla mahdollisuus koeponnistaa tarpeen vaatiessa eduskunnan ja hallituksen luottamus kansalaisten toimesta. Tämä olisi sitä oikeaa demokratiaa, varsinkin kun ennen vaaleja luvataan mitä sattuu ja sitten eduskunnassa puuhataan ihan toista.

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Neuvoa antava kansanäänestys on paikallaan erittäin harvoissa ja selkeissä tapauksissa. Sellasia Suomessa on ollut tasan kaksi: äänetys kieltolain kumoamisesta ja EU: jäsenyys. Onko tämä hallitus hoitanut tehtävänsä hyvin vai huonosti, ei ole äänestyskysymys, kun asia selviää vasta jälkikäteen vuosien päästä. Seuraaviin vaaleihin ei enää ole kuin reilut pari vuotta. Silloin kansa antaa tuomionsa ja päättää vaaleissa, ketkä otetaan ja ketkä jätetään.

Toimituksen poiminnat